Heti alkuun mä haluan sanoa että tämä postaus sisältää kielenkäyttöä, josta en ole ylpeä, mutta se kuvaa tilannetta parhaiten. Pyydän siis anteeksi jos loukkaan jotakuta. Eilen oli paska päivä. Kaikki vitutti. Ja se olo tulee aina ihan yhtäkkiä. Päivä alkoi tosi hyvin. Menin vaihtamaan autoon takajarrulevyjä ja -paloja. Tiputin työkalun
Sain parhaimman mahdollisen isänpäivälahjan. Pääsin prinsessani kanssa käymään Tukholmassa. Tarkoitus oli hakea ystävälleni sieltä auto, mutta sain tosiaan otettua 6v tyttöni mukaan ja pääsimme kahdestaan matkaan. En ensin ymmärtänytkään, miten iso asia tämä tyttärelleni on. Kahden veljen välissä olevana ainoana tyttönä hän välillä kokee tiettyä ulkopuolisuutta. Pojilla on kuitenkin ihan
Tänään puhuin työterveyshoitsuille omasta sairaudestani ja siitä selviämisestä. Yllättävän raskasta. Jouduin taas avaamaan koko homman. Ja vaikka olen sen tehnyt jo monesti, niin se on joka kerta yhtä vaikeaa. Koomikkona kun menen, on niissä aina tietty turva. Mä avaan itseäni just sen verran kun haluan, en yhtään enempää. Mutta kun
Viikonloppuna tuli taas ajettua. Oli keikkaa Nokialla, Vantaalla ja Vaasassa. Tää työ on välillä todella raskasta, mutta älä ymmärrä väärin! En valita! Rakastan työtäni, mutta siltin se on joskus raskasta. Olen vähän kipeänä, ja siksi ehkä voimat vähän poissa. Ja se vaikuttaa kaikkeen. Kun ei ole ihan läsnä yleisön edessä,