Ihmisen rehellisyys pääsi yllättämään

Kolhu Rauhallinen työpäivä, täysin tietämättömänä tulevasta mielipahasta, tein normaalia juontovuoroa Iskelmä-radiolla. Tyäpaikalla on parkkipaikka juontajille. Ja se on superahdas. Niin että kun esim Birviön parkkeeraa siihen, se ei kunnolla mahdu edes pituussuunnassa siihen. Olen odottanut jo pitkään, koska siinä kopsahtaa, ja olihan se edessä. Viime torstaina töiden jälkeen tulin parkkipaikalle,

Muuttaako merkki miehen?

Olenko mulkku? Mielestäni en. Mutta tuntuu että muiden mielestä olen. Mä vähän avaan tätä. Mä ajan nykyään Bemarilla. Koska voitin sellaisen vuodeksi käyttööni Autolle.comin kisasta (lisää infoa aiemmassa postauksessa). Ajoin tuossa erään päivänä läheisen Salen pihaan, ja koska nyt on paljon lunta, oli siihenkin nurkalle kasaantunut iso kasa aurattua lunta.

Joka vuosi uusi ihmelääke!

Miesflunssa iski. Tää on ihan hirveetä. Keuhkoihin sattuu ja mikään ei maistu miltään. Tai paremminkin kaikki maistuu samalle. Vuohen perseelle. En tosin tiedä miltä kyseisen sorkkaeläimen ulostin maistuu oikeasti, mutta voisin kuvitella että maku on tämä. Vähän metallinen maku, joka menee kaiken yli. Hetkeksi tulee jokin muu maku, kunnes tuo

Onko kukaan nähnyt mun motivaatiotani missään?

Jokaiselle meistä on joku aika vuodesta vaikea. Joillekin se on kesä, joillekin kevät. Mulle se on joulun ja sen jälkeiset ajat, sekä alkuvuosi. Mulla ei ole minkäänlaista motivaatiota. Mihinkään. Teen työni, ja rakastan sitä. Sekä komiikkaa, että radiota. Mutta samaan aikaan en jaksaisi tehdä mitään muuta. Ja koen valtaisaa syyllisyyttä