Onko kukaan nähnyt mun motivaatiotani missään?

Jokaiselle meistä on joku aika vuodesta vaikea. Joillekin se on kesä, joillekin kevät. Mulle se on joulun ja sen jälkeiset ajat, sekä alkuvuosi. Mulla ei ole minkäänlaista motivaatiota. Mihinkään. Teen työni, ja rakastan sitä. Sekä komiikkaa, että radiota. Mutta samaan aikaan en jaksaisi tehdä mitään muuta. Ja koen valtaisaa syyllisyyttä siitä. Mun pitäis mennä salille, ei jaksa. Mutta kun menen sinne, nautin siitä. Mutta perseen nostaminen tästä omasta nojatuolista (joka muuten on rikki, mutta siltin paras tuoli talossa), tuntuu olevan kaikkein vaikein homma. Haluaisin vaan istua ja katsoa netflixiä.

Samaan aikaan kun motivaatio on kadoksissa, huomaan kokevani suurta syyllisyyttä siitä. Ja se aiheuttaa sen että ärähtelen lapsilleni. Ja vaimolle. Ja he ei ole ansainneet sitä. Ja samalla huomaan että poikani alkaa reagoimaan tähän mun huonoon oloon ja pahoinvointiin. Ja syyllisyyteni pahenee.

Tää on ihan hullu ”noidankehä”, Kaikki on hyvin, mutta ei vaan jaksais treenata. Ja sit kun menen sinne niin nautin. Paljon. Ja viimeks ku kävin, meni selkä. Nyt on se on ollut kipeä kolme viikkoa. Toisaalta kiva kun on syy jäädä pois treeneistä, mutta ärsyttää.

Jos joku näkee mun motivaatiotani jossain, käskemään piipahtamaan. Olis kiva kuulla kuulumisia.

 

Halailkaa toisianne

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *