Ja taas joku arvonta?

Osallistutko arvontoihin?

Monilla meistä on se tunne, ettei esim facebook-kisoista kukaan koskaan voita mitään. Ne on vaan huijausta. Ja kun me niitä näemme, niin osallistumme, vaikkemme usko voittavamme. Mutta entäs jos voittaisinkin? Minä voitin auton vuodeksi Áutolle.comin face-sivujen kautta! (kts edellinen postaus)

Mä olen arponut keikkojani palkinnoksi omilla sivuillani, ja radiolla on melkein joka viikko joitain palkintoja arvottavana. Me jotka työssämme arvotaan paljon palkintoja, kuullaan joka kerta, tai ainakin joka toinen kerta lause: ”Mä en koskaan voita mitään!” Ja joskus me kuullaan se tunneryöppy kokonaisuudessaan. Itkua, naurua, riemua, ja kerran yksi ihminen jopa tiputti puhelimensa kun hyppi ilosta. Ja sitten on ne kaikkein parhaimmat reaktiot, jotka saa suomalaiselta keski-ikäisiltä miehiltä. ”SÄ OLET VOITTANUT LIPUT FESTAREILLE!!!” Ja vastaus tähän: ”Ai. No hyvä”. Ja se on ihan mahtava reaktio. Ei ehkä parasta radioviihdettä, mutta aito. :D

Mutta jäin nyt miettimään, kun voitin itse jotain isoa, että miltä se tuntuu kun voittaa. Mä en voinut lopettaa hymyilyä, mä nauroin, halusin kertoa kaikille, huusin, iloitsin. Tunsin olevani hetken melkein kuolematon. Linnut lauloivat hieman iloisemmin, naiset oli kauniimpia, ruoka parempaa ja kahvi lämmintä. Ja sillä hetkellä mä osasin laittaa sen itkevän yksinhuoltajaäidin reaktion perspektiiviin, kun hän voitti matkan itselleen ja pojalleen. Itkua, ja riemua ja kiitosta. Auton voitto käyttöön oli mulle ISO asia. Entinen alkoi olemaan lunastusta vaille valmis. Ja se tunne mikä minulla on että sain auton alle, kertoo paljon siitä mikä tunne on sillä joka voittaa jotain meidän arvonnoistamme.

Pidetäänkö me meidän arvontoja liian arkipäiväisinä? Ne eivät saa olla sitä missään nimessä. Leffaliput saattaa tuntua meille sillä hetkellä pieneltä, mutta jollekin se saattaa pelastaa ainakin sen päivän, joskus jopa viikon tai jopa kuukauden. Se saattaa antaa aiheen hymyillä juuri sillä hetkellä.

Ja kyllähän se asia kantaa. ”Mistä sä sait liput tänne messuille?” ”No mä voitin nämä siellä Iskelmä-radion kisassa!” Ja taas yksi ihminen sai positiivisen viestin meidän tuotteestamme. Meille monille arvonnat on joskus liian itsestäänselvyys. Mutta se ei saa olla sitä. Työskentelitpä sitten missä organisaatiossa tahansa. Jos teillä on arvontoja, niillä on merkitys. Sille joka ne voittaa. Koska tuo ihminen saattaa kaivata itselleen hymyä. Jotain hyvää siihen päivään. Ja se meillä on annettavana.

Me emme ole kertomassa ikäviä uutisia silloin. Me olemme tarjoamassa helpotusta arkeen, antaa syyn hymyyn, viemässä omaa organisaatiotamme eteenpäin, mutta ennen kaikkea me olemme kertomassa HYVIÄ uutisia! Koska vaikka me arvomme niitä palkintoja koko ajan, niin se joka voittaa niitä, ei voita koko ajan. Hän ei ole välttämättä ”koskaan voittanut mitään”. Muistetaan se.

Halaillaan toisiamme!

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *