Hei, mä olen Sampsa ja mä olen autohullu.

Hei ja tervetuloa tähän anonyymien autohullujen kokoukseen. Tällä viikolla me keskitymme siihen miten autohulluus ilmenee.

Monilla meistä autohulluista se ilmenee autojen vaihtumisella tiheästi. Toisilla se ilmenee olemassa olevan auton ylettömän suurella puunaamisella. Joillakin jatkuvalla nettiauton selaamisella. Jotkut tyydyttävät tarpeensa kuvaamalla vanhoja autoja ja kiertämällä kaikki mahdolliset automuseot. Jotkus taas kiertävät autoliikkeitä, ihan vaan huvikseen.

Kaikkia meitä yhdistää kuitenkin se, että innostumme kun näemme hienon auton. Saatamme vain vilkaista, jos emme ole vielä tulleet hulluutemme kanssa kaapista. Tai sitten otamme kuvan, jonka jaamme sosiaalisessa mediassa. Joka tapauksessa me osoitamme sen jotenkin.

Kaikkia meitä yhdistää siis se, ettemme osaa olla kiinnostumatta autoista. Kuulutko sinäkin tähän ryhmään?

Meillä on kotona vaimoni jo antanut periksi. Mä luulen, että jos mä saisin lottovoiton, mä ostaisin jonkun varaston, jonne ostaisin monta autoa. Erilaisia. Uusia, vanhoja, sellaisia joissa olisi joku juju. Siellä ei olisi ainuttakaan Corollaa tms, vaan autoja jotka aiheuttaa tunteita. Tai ehkä joku vanha pulla Corolla.

Mun ensimmäinen auto oli Datsun Cherry 120A, mutta se kaikkein rakkain oli Datsun 100A, jonka sain isältäni. Se oli hieno ja ruma, joka teki siitä vielä hienomman. Mä olen jo vuosia etsinyt sellasta itelleni. Sopivia on muutamia löytynytkin, mutten ole ostanut, koska mulla ei ole vielä paikkaa missä sellaista pitäisin ja korjaisin. Tää on yks juttu autojen kanssa. Varsinkin harrasteautojen. Meitä ei haittaa se, että ne on välillä rikki ja niitä joutuu korjaamaan. Se on osa harrastamista. Samalla tavalla kuin moottoripyörien rakentaminen. Mä nautin ajamisesta, mutta nautin suunnattomasti siitä, että talven aikana saan laittaa sen osiin ja korjata ja kevääksi taas kasata sen tien päälle.

Jonain päivänä mä saan ostettua itelleni sen Datsunin. Jonain päivänä. Lapset ei taatusti suostu tulemaan kyytiin, eikä vaimo. Tai lapsista nuorin saattaa tulla kyytiin. Se on ihan bensalenkkari. Autohullu, joka kolmivuotiaana luetteli automerkkejä ihan vaan huvikseen kun näki niitä tulevan vastaan kadulla.

Mä lähden nyt Vehoon katselemaan Mersuja!

Halailkaa toisianne ja päristelkää kuin moottori samaan aikaan!

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *