Joulu ja uusi vuosi on ihan hanurista!

Raskasta joulua

Jouluko on ihanaa aikaa? Rauhallista ja levätään? Nukutaan hyvin ja syödään kunnolla? Kissanviikset! Ei todellakaan ole! Tää maa on täynnä masentuneita, joille joulu on ihan yhtä helvettiä. Ja mä yleistän tässä nyt, on monia masentuneita ja psyykkisesti ja fyysisesti sairaita, jotka pärjää joulun pyhinä, mutta suurelle osalle se on henkisesti todella raskasta aikaa.

Joulu aiheuttaa suunnatonta stressiä, ja se moninkertaistuu henkisesti sekä fyysisesti sairaiden arjessa. Mun oma masennukseni alkaa olemaan jo niin terveellä suoralla, että mä pärjään hyvin. Mulla ei ollu pyhien aikaan kuin yks hetki, jolloin teki mieli karata joulun juhlinnasta, mutta olen jutellut monien kanssa, että heillä oli yks hetki kun EI tuntunut ahdistavalta. Ja kun se kestää reilun viikon ajan, niin uuden vuoden jälkeen on ihan loppu.

Syyllisyys

Ja muistathan nyt että mä en ole psykologi. Mä olen sähköasentajan koulutuksen saanut, pastorin opintoja lukenut, stand up -koomikko ja radiojuontaja. Mutta olen käynyt oman masennukseni läpi, ja puhun siitä miltä se tuntui MINUSTA. Mä kirjoitan tätä sen takia, että ne jotka eivät ole masennusta kokeneet itse, pystyisivät ymmärtämään edes vähän mitä masentunut läheinen käy läpi.

Suurin ongelma tässä on mun mielestä syyllisyys. Me masentuneet ei jakseta osallistua, mutta samaan aikaan jossain alitajunnassa meillä on tunne, että hommat ei tule tehtyä jos me ei tehdä kaikkea, tai ainakin kerrota kaikille miten ne tulee tehdä. Ja kun joulu ja uuden vuoden aatot saapuvat, me koetaan huonoa omatuntoa siitä, ettei olla tehty mitään. Ja sit me istutaan muiden joukossa, ja kaikki nauttii. Me taas ei jakseta olla. Me yritetään kaikin voimin vain olla hereillä tai itkemättä. Tuntuu siltä että haluaisi lähteä juoksemaan ulos, muttei kehtaa, ja sitten alkaa olemaan huono omatunto siitä tunteesta. Ja koska tuntee huonoa omatuntoa tunteesta, on kierre valmis.

Apua?

Onko tähän mitään apua? Ei oikeastaan. Ja samaan aikaan on. Masentuminen on niin yksilöllistä, jokainen kokee sen eri syvyydellä. Melkein ainut mitä läheiset voi tehdä, on antaa masentuneelle tilaa, ei pakota mihinkään, vaan antaa tehdä omien voimien mukaan. Ja vois kuvitella että tää helpottaa kun pyhät on ohi. Mutta ei suinkaan. Sit alkaa se kysely, ”olisinko mä sittenkin jaksanut tai voinut…”? Muistakaa antaa masentuneelle läheisyyttä. Hali ja tilaa. Ja sanokaa ääneen, ettei hänen kuulu jaksaa. Hänen ei tarvitse jaksaa kelvatakseen. Läsnäolo riittää. Tosin masentunut haluaisi olla enemmän läsnä, mutta kokee huonoa omatuntoa siitäkin. Auta siinä nyt sitten.

 

Mulla on mahtava perhe, johon kuuluu oma perhe, sekä oma että vaimon suku. Mä saan olla siinä onnellisessa asemassa että mun masennus alkaa olemaan, ainakin tällä hetkellä, selätetty. Mun joulu meni hyvin. Mutta kaikilla se ei mennyt. Kiitos vaimo, että jaksat.

Halailkaa toisianne.

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *