Voiko Isi ötököitä syödä?

Onko hyönteisproteiinissa tulevaisuus?

Sirkka-leipä. Tuli nyt kohinalla markkinoille ja hyvä että tuli. Mainostus on kallista ja jos saa lehdet
tekemään juttua, saa kohtuu edullista mainostusta. Meillekin tuli radiolle maisteluun Sirkka-leipää, ja olihan sitä nyt
maistettava.

Mä en tällä hetkellä kauheasti syö leipää. Yritän vähän saada pidettyä painoa kurissa ja leipä on yks mun
heikoista kohdistani. Ja porsaankylki. Voi slurps! Hohhoi, ehkä taas jossain vaiheessa. Mä olen ottanut
sellaisen linjan, etten varsinaisesti kiellä itseltäni mitään ja saatan tehdä itelleni leivän iltapalaksi tms.
Mutta yritän syödä sitä kohtuudella. Oli aikoja, jolloin mä saatoin tehdä itelleni iltapalaksi 6-8leipää.
Paahdettuna ja juustolla, kinkulla ja vähän kasviksia päälle.

Mutta Sirkka-leipä oli uus tuttavuus. Leipä itsessään oli maukas, hyvin lajityypilleen uskollinen tummahko
sekaleipä. Maukas, kuohkea ja erittäin hyvä. Ja jos en TIETÄISI syöväni leipää jossa on sirkkajauhoa, tämä
olisi kuin mikä tahansa leipä. Mutta tekeekö se, että tiedän syöväni jotain missä on sirkkaa, tästä
ongelmallista?

Onko vika siis sittenkin minussa?

Jäin oikein pohtimaan tätä omaa asennettani. Liha on tänä päivänä tehotuotettua ja siinä on omia suuria
ongelmiaan. Jos vain pystyn, ostan lihani mielelläni suoraan metsästäjiltä ja tiloilta, joilla tiedän asioiden
olevan ns kunnossa. Mutta hyönteisten kasvuvauhti jne mahdollistaisi sen nopean uusiutuvuuden ja sitä
kautta se saattaisi hyvinkin olla ihmislajimme pelastus. Mutta mutustele nyt jotain koppakuoriaista tai
heinäsirkkaa? Onhan niitä nyt syöty aina, mutta siltin se hieman arvelutti. Mistä tämä johtuu? Koska eri
puolilla maapalloa eri kulttuureissa on asioita jotka inhottavat. Lähi-idässä ei voitaisi kuvitellakaan, että
syötäisiin sikaa, koska sitä pidetään saastaisena. Aasiassa syödään se mitä eteen tulee, rotista, käärmeistä
ja koirista alkaen. Afrikassa nähdään nälkää. Jos siellä tapetaan eläin ruuaksi, siitä syödään KAIKKI! Aivoja
myöden.

Ja muistan kuulleeni omankin poikani suusta lauseen: ”Voiko isi ötököitä syödä?” Ja kun asuttiin Espanjassa hetki, niin silloin n vuoden ikäinen lapsi metsästi sormiinsa torakan. Ja jos olisin ollut paikalla puoli sekuntia myöhemmin, se olisi ollut pojan suussa. Toisaalta enhän minä tiedä minkä makuelämyksen poika siinä menetti, tai mitkä supervoimat poika olisi saanut sen seurauksena että torakka puree häntä, mutten siltinkään haluaisi olla Torakkapojan isä. Ehkä. Luulisin.

Miksi siis minua aluksi inhottaa ajatus siitä, että syön sirkkajauhoa? Ja toinen kysymys on se miksi se
lisätään LEIPÄÄN? Jos haluan proteiinia, en syö leipää. Muutenkin ihminen joka haluaa tarkkailla
syömisiään, harvoin valitsee leivän ruuakseen. Eikö se kannattaisi laittaa johonkin jonka proteiini voitaisiin
korvata sirkkajauholla?

En taas ymmärrä.

 

Kaikesta huolimatta, halailkaa toisianne

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *