Päästäkää boogie-hirviö irti!

ALA-ASTEEN DISCO

Viime perjantaina oli vanhimman perijän koululla disco, jonka he itse järjestivät. Suunnitelmissa on, että sit kutosluokkalaisina pääsisivät leirikouluun, ja nyt jo neljännellä alkavat keräämään rahaa siihen. Tämä oli heille ensimmäinen disco, sekä järjestäjinä että isolle osalle osallistujina. Mutta hienosti oli kaikki kliseet mukana.

Ensinnäkin kun kyseessä oli halloween-disco, niin sai kuulemma pukeutua, mut ei ole pakko. Hieman petyin, että kaikki olivat pukeutuneet. Yhtään ainuttakaan alasti olevaa osallistujaa en nähnyt. Mä olisin ehdottomasti käyttänyt tilanteen hyväkseni, jos kerran sellainen annetaan että voi mennä kommandona. Mä vein sinne oman äänentoistoni että saivat musat pauhaamaan. Sanoin pojalleni että mä en sit pukeudu. Mut tajusin samalla että se ei ole hyvä ajatus, että 43v mies menee alasti heilumaan ala-asteikäisten discoon. Pidin siis vaatteet päälläni. Tosin en mä sitä pojalleni kertonut, että aion ne pitää päälläni, vaan annoin sen kauhulla odottaa sitä hetkeä…. Mutta asiallisesti sanottakoon että ilahduttavan moni oli panostanut pukeutumiseen. Meilläkin oli varta vasten haettu luurankohaalarit ja luurankokäsineet. Jätkä ihan fiiliksissä. Monella oli myös ihan kunnon horror-makeerauksia. Hienoa panostusta vanhemmiltakin.

Illan viimeiset hitaat

Mutta kaikkein hauskinta oli seurata niiden esiteinien jännitystä. Kaikkia vähän jänskätti ja erityisesti illan hitaat. Ne kuuluisat viimeiset hitaat. Ja jälleen kerran oli todettava että tytöt on poikia edellä. Melkein kaikessa. Ihmettelin illan alussa kun tytöt alkoi kantamaan tuoleja saliin, mutta kun hitaat alkoivat, tajusin. Celine Dion, My heart will go on. Klassikko, jonka tahtiin mäkin olen tanssinut joskus. Kappale alkoi ja tytö istuivat nätisti rivissä salin laidalla odottamassa poikia. Ja jätkät. Tässä kohtaa mä repesin. Pojat tönivät toisiaan ja välillä jopa kantoivat toisiaan tyttöjen luokse. SELKEÄSTI kiinnosti, mut kun ei kehdannut. Eikä uskaltanut.

Oma teiniys…

Mä naureskelin ja katoin näitä sankareita. Mut samalla muistin miten paniikissa ite olen aikanaan ollut vastaavassa tilanteessa. Mä olen tänä päivänä esillä ammatikseni. Ja sosiaalinen. Mun on helppo olla ihmisten kanssa. Mutta en ole sitä ollut aina. Olin itseasiassa TODELLA ujo teini. Mä olen ekaa kertaa SUUDELLUT muistaakseni joskus n 17 vuotiaana. Mä löysin oman sosiaalisuuteni vasta reilu parikymppisenä. Mutta muuten pelkäsin tyttöjä ja naisia ihan kuollakseni. Ja discot oli mulle ihan helvettiä. Koska luokallani oli todella kauniita tyttöjä. Mä siirryin aikanaan sitten srk-touhuihin, jossa sit sain vähän rohkeutta. Myöskin hölmöillä. Ikävä kyllä. Mutta nuoruus ja teinivuodet. Voi apua.

Ja nyt alan pelkäämään VIELÄ enemmän sitä kun omat lapseni alkavat lähestyä tuota hormoonimyrskyä. Prinsessani on vasta 7v, mutta entäs kun se tuo jonkun finninaamaisen pojankoltiaisen tontille? Mä olen jo vuosia sanonut että ei tule olemaan helppo hetki. Mua ressaa jo nyt se kun nuo kasvaa. Ja vanhin on vasta 10v. Miten lapsista saa kasvatettua tolkun ihmisiä? Saiskohan ne laittaa jalkapuuhun ikävuosiksi 10-19?

 

Kaikesta huolimatta, halailkaa toisianne!

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *