Haave. Ehkä joskus…

Olen tässä miettinyt haaveilua. Tajusin vähän aikaa sitten, että kun olin masentunut, en pystynyt haaveilemaan. Ja mä olen siinä ollut aina hyvä. Todella hyvä. Muutaman kerran mm ihmettelin että: ”Mitä ihmettä, enkä mä voittanutkaan lotossa, vaikka jo periaatteessa kulutin haaveissani koko summan?”

Mä haaveilen, että jonain päivänä mulla on rahaa ostaa itelleni Tesla. Siis se täysin sähköinen urheiluauto, ei radio tai käämi. En ole päässyt sellasta koskaan edes ajamaan, mutta jonain päivänä mä omistan sellasen. Olen sen itelleni luvannut.

Haaveet saattaa joskus olla jonkinasteinen pakokeino todellisuudesta, ja me tarvitaan niitä. Kaikki. Hetken pako realismista ja todellisuudesta. Kuvittelemme itsemme rannalle, istumaan bungalowin riippumatossa kylmän juoman kanssa. Tai viidakkoon jahtaamaan kadonnutta sivilisaatiota. Tai niinkuin minä, Teslan rattiin. Anna itsellesi lupa unelmoida, anna hetki vaikka joka päivä siihen, että tyyliin 2min vaan istut alas ja unelmoit. Sen jälkeen on paljon mukavampi palata taas tähän hetkeen.

(Blogin kaikki kuvat on muuten pixbay-palvelusta, eli vapaasti käytössä olevia copyright-vapaita kuvia)

Halailkaa toisianne

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *