Ansaitut aplodit

Mä elän tällä hetkellä lasteni kautta, tunnustan sen avoimesti. Olen saanut toipua heidän elämäänsä seuraten ja sen yksinkertaisuutta ihaillen. Siinä on jotain niin hienoa. Esimerkiksi tällä viikolla 3v poikani rakensi itelleen junarataa BRIO:n osista ja kun sai sen valmiiksi, huudahti ihan innosta soikeana itelleen: ”Se on hieno! Minä olen hyvä rakentamaan!” JA ANTOI ITSELLEEN ISOT APLODIT!!!!

Mä ensin nauroin, mut sit jäin miettimään että milloin olen ite viimeksi sanonut yhtä innoissani ääneen, että olen hyvä jossain, saati sitten antanut itelleni aplodeja? Pystynkö mä siihen edes? Vilpittömästi? Ilman ironiaa? En tiedä. Pitää kokeilla. Kun kukaan ei näe. Tai kuule. Hävettää jo nyt.

Halailkaa toisianne!

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *