Kiire kiire kiire kiire kiire……

Pikkujoulukausi. Koomikon kiireisin vuodenaika. Lapset kipeenä. Treeneihin pitäis mennä. Kämppä homeessa. Auto rikki. Selkäkin kiukuttelee. Kaiken tämän keskellä alkaa taas pinna kiristymään ja hihat lyhenemään kun ne käryää koko ajan.Tästä blogistakin oli taukoa kun ei kerinny.

Viimeksi eilen mietin itsekseni, että kuinka iso osa tästä kiireestä on itseaiheutettua. Tai ei niinkään kiireestä vaan sen tunteesta. Asuin perheeni kanssa Espanjassa pari vuotta ja siellä on hieno sanonta: ”Jos kiire yllättää, ota kuppi kahvia ja odota että se menee ohi”. Vapaasti suomennettuna. Ensin voisi ajatella, että tuo kuvaa espanjalaista mentaliteettia hyvin, ”manjana, manjana”. Ja niin se onkin. Mutta kun ajattelee tuota syvemmin, niin huomaa että siinä on tietty rentous ja vapaus. Siellä on ymmärretty että jos jotain jää tänään tekemättä, se ei kaada maailmaa.

Mä joudun kuitenkin huomaamaan miten tämä kiire vaikuttaa muhun. En ole välttämättä pahalla päällä, mutta sanon tiukasti asioita ja kun vaimoni tietää mun olevan kiireinen ja stressaantunut, hän ylitulkitsee mua. Ja useimmiten tulkitsee, että olen pahalla päällä. En sitä kuitenkaan ole, vaan sanon vaan terävästi. Ja kun hän ärähtää mulle takaisin, on tappelu valmis. Koska mitä mies tekee kun sille ärähdetään? PUOLUSTAUTUU!

Mä olen joutunut opettelemaan hengittämään. Ja jos vaimoltani kysyy, on opettelu pahasti kesken. Mutta ei kysytä, tää on mun blogini, aloittakoon omansa. :D Mutta tällä siis tarkoitan sitä, että ennen kuin ärähdän, vedän kerran henkeä ja teen nopeasti mielessäni arvioinnin. Kannattaako ärähtää, onko tämä asia sen arvoinen, että pahoitan vaimoni mielen? Se ei ole hänen vikansa että vuodenaika on tämä ja koomikon (tai minkä tahansa esiintyvän taiteilijan) puoliso maksaa tästä meidän työstämme useimmiten kaikkein kovimman hinnan. Puolisomme ovat niitä, jotka pyörittävät arkea kotona. He ovat niitä, jotka joutuvat jossain vaiheessa tekemään valintoja elämässään, ja useimmiten ne valinnat menevät niin että me esiintyjät saamme toteuttaa unelmaamme. Tämän ymmärrettyäni, olen opetellut ottamaan askeleen taaksepäin ja hengittämään ennen kuin alan räyhäämään.

Tänä aamuna mietin että sitä ja tätä pitäis tehdä ja tuokin homma on tekemättä sekä tämäkin pitäis aloittaa. Ja pitäisikin. Mutta päätin keittää kahvit ja kirjoittaa tämän blogipäivityksen. Nyt on paljon rennompi olla. Hommat pitää edelleen tehdä, mutta nyt ei asia nypi lähelläkään niin paljoa. Ja nyt taidan laittaa vähän musiikkia ja alan hommiin. Tänään kuuntelen Arttu Wiskarin uutta levyä ”IV”. Kyllä, tunnustan tykkääväni siitä. Se on hyvä.

Halailkaa toisianne!

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *