Elettyä elämää

Juttelin tänään rakkaan ystäväni kanssa. Hän sanoi kommentin: ”Jokaisen masentuneen ihmisen takana on elettyä elämää”. Jäin keskustelumme jälkeen miettimään noita sanoja.

Tietyllä tavalla jos kärsit masennuksesta juuri tällä hetkellä, voit ajatella itsestäsi että ompahan tullut elettyä. Ja niin se on. Voit olla ylpeä siitä, että olet elänyt ja kokenut. Ja koet edelleen. Et ole kylmä paskiainen, vaan tunteva eliö. Tunteet on voimakkaita joo, ja varsinkin ne negatiiviset. Masennuksessa juuri nuo tunteet ovat voimakkaimpia, sekä negatiiviset että positiiviset. Se on vähän kuin yrittäisit pysyä vuoristoradan kyydissä, mutta et istukaan turvavöissä, vaan lasten kottikärryissä. Eikä vuoristoradassa ole lainkaan jarrumiestä. Tai jarruja yleensäkään. ja pelkkää mäkeä. Ylös ja alas. Ja ylhäällä ollessa alat jo vähän pelkäämään sitä kohta tulevaa alamäkeä.

Tällä hetkellä kun pikkujouluaika alkaa olemaan kovimmillaan, on tuo tunne minullakin aika vahva. Joka päivä joutuu hiljentämään väkisin. Oikeasti pysähtymään. Pakottamaan itsensä siihen. Ottaa kuppi kahvia, nostaa jalat ylös ja hengittää. Olen ottanut puhelimesta mm facebookin kokonaan pois. Että saisin oltua ilman vimpaimia, ja katottua ikkunasta ulos kun ulkona sataa vettä. Se ei tosiaankaan ole helppoa. Ei. Mutta muuten alan luisumaan taas masennukseen vaikka nyt jo reilu vuoden olenkin ollut terveiden kirjoilla.

”Jokaisen masentuneen ihmisen takana on elettyä elämää”. Niin se on.

Halailkaa toisianne!

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *