Paska päivä

Heti alkuun mä haluan sanoa että tämä postaus sisältää kielenkäyttöä, josta en ole ylpeä, mutta se kuvaa tilannetta parhaiten. Pyydän siis anteeksi jos loukkaan jotakuta.

Eilen oli paska päivä. Kaikki vitutti. Ja se olo tulee aina ihan yhtäkkiä. Päivä alkoi tosi hyvin. Menin vaihtamaan autoon takajarrulevyjä ja -paloja. Tiputin työkalun lattiakaivoon. Ja sen ainoan, jota mulla on vaan yks… Voi €%&//(#€…. Olis pitänyt tässä vaiheessa tietää, että paras mennä vaan nukkumaan takas. Mutta oli kuitenkin palaveri Hesassa, johon oli pakko mennä. Ennen sinne menoa vielä kaveri pyysi hakemaan kotoaan kameran, joka pitäisi viedä Hesaan. Onnistuu. Tosin nyt mulla oli vielä käytävä Tampereen keskustassa yhdessä virastossa ennen lähtöä. Kiire aikataulu ja virastothan on tunnettuja just nopeudestaan…. Ehdin just ja just palaveriini, joka oli raskas, koska piti käsitellä nopeassa tahdossa isoja asioita liittyen koomikkohommiini. Tämän jälkeen kameran vienti kohteeseensa ja tajusin etten ole muuten ehtinyt syömään mitään koko päivänä.

Noh, tässä vaiheessa kun sain pakolliset hommat hoidettua, iski väsy. Ja koska en ollut syönyt, sokerit heitti. Ja kun tulee väsy, mä olen pahalla päällä. Kotiin päästyäni olinkin sit jo tosi pahalla päällä. Päivän rasitukset alkoivat näkymään. Ja tuntumaan. Ja kun mä olen pahalla päällä, mä ärisen kaikille. Useimmiten perheelleni, joilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä alunperinkään. Mä haluan vaan mennä omaan rauhaani, lukea Aku Ankkaa, ehkä ottaa pikku päikkärit, mutta olla rauhassa. Mut EI! Mun pitää keskustella tunteistani! Ja sekös vasta nyppiikin. Voi tauti että se voi nyppiä. Joskus miehellä nyt vaan on paska päivä. Ja silloin miehen pitää saada olla pahalla päällä. Jos haluat auttaa, saa esim hieroa jalkoja tai silittää. Mutta anna miehen murjottaa. Älä pakota sitä keskustelemaan kysymällä: ”Mikä sulla on!”, koska saat hyvin suurella todennäköisyydellä vastaukseksi jotain ala-arvoista, örähtelyä joka harmittaa örähtelijääkin.

Tosiasia on kuitenkin se että olen edelleen toipumassa masennuksestani. Olen työkykyinen jo ja täysin terveiden kirjoissa, mutta noi huonot tunteet ja paskat päivät tulee normaalia kovempina. Ne syö kaiken energian. Ja ne on sellasia mitä en pysty hallitsemaan.

Vieläkin ärsyttää. Ei niinkään se että eilen oli huono päivä (joka muuten menee ohi vain nukkumalla), vaan se että tuli taas äristyä vaimolle ja lapsille. Höh. Typerää. Rakastan niitä kuitenkin.

Halailkaa toisianne!

-Sampsa-

One comment

  1. Lukija sanoo:

    Olen kanssa oppinut, että kysyn mieheltä enää ”Onko jotain pahaa sattunut, vai oletko muuten vain tollanen?” Sitten se kertoo, jos on jotain sydämellä. Hyvää tekstiä sulla! Muista syödä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *