Yllättävän raskasta

Tänään puhuin työterveyshoitsuille omasta sairaudestani ja siitä selviämisestä. Yllättävän raskasta. Jouduin taas avaamaan koko homman. Ja vaikka olen sen tehnyt jo monesti, niin se on joka kerta yhtä vaikeaa.

Koomikkona kun menen, on niissä aina tietty turva. Mä avaan itseäni just sen verran kun haluan, en yhtään enempää. Mutta kun menen puhumaan omasta masennuksestani ja ennen kaikkea tietenkin siitä selviämisestä, mä joudun avaamaan koko heikkouteni, epävarmuuteni ja ennen kaikkea sairauteni. Se ei ole koskaan helppoa.

Mutta tästäkin huolimatta tykkään työstäni. Jälleen tänään yksi ihminen alkoi puhumaan mulle omasta sairaudestaan. Sain olla apuna, sain kertoa että hän selviää. Sain antaa toivoa.

Kaikki hyvin siis. Lumi ärsyttää. En tykkää kylmästä. Se on tyhmää. Harkitsen taas muuttoa Espanjaan.

Halailkaa toisianne

-Sampsa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *